15.3.2013

Long way from Manila to Boracay

Meistä kukaan ei tainnu aavistaa millaseen seikkailuun lähdettiin kun astuttiin taksiin Manilan hotellilta. Destination oli Boracayn paratiisisaari satojen kilometrien päässä, jonne olis päässy helposti lentämällä, mutta me kunnon reppureissaajat tartuttiin haasteeseen ja haluttiin mennä maata ja merta pitkin. Ensimmäisenä otettiin paikallisbussi kohti etelän Batangas cityä. Bussissa oli meidän yllätykseks wifi, siellä popitti kauhee jytämusiikki ja joka pysäkiltä hyppäs kyytiin kaikenmaailman kaupustelijoita. Reilun parin tunnin bussimatka vuoristomaisemineen maksoi onneks vain muutaman euron.


Päästiin perille Batangasin satamaan ja otettiin sieltä vene Puerto Galeraan. Onneks oltiin sillon Nusa Lembonganissa jo ajelehdittu samanlaisilla botskeilla niin ei tullu ihan yllätyksenä ton veneen kyyti :)


Veneessä juttelin paikallisen naisen kanssa joka sanoi omistavansa hotellin Puerto Galeran White beachiltä ja tarjosi meille sieltä huonetta. Päätettiin mennä sinne yöksi ja matka satamasta biitsille taittui tällä kertaa täyteenahdatulla tuk tukilla.


Hotellihuoneesta tuli mieleen joku ala-asteen kesäleiri mutta ajateltiin silti nukkua siellä yks yö ja tutustua paikkaan paremmin. Mentiin sitten rannalle kävelemään, syötiin maailman pahimmat ruoka-annokset, järkytyttiin paikan ladyboyden määrästä ja huomattiin olevamme paikan ainoita nuoria länkkäreitä. Meidän lisäks siellä nimittäin oli pelkkiä vanhoja äijiä nuorten paikallisten tyttöjen kanssa. Hehe, ois ehkä pitäny ottaa vähän tarkemmin selvää mihin oltiin tultu... No mutta ainaki nähtiin ihan nätti auringonlasku jos pitää jotain hyvää keksii.. :)


Aamulla ensimmäinen ajatus oli että nyt pakoon täältä! Syötiin aamupalaa rannassa ja tingittiin samalla ylihintainen tuktuk-kyyti lähimpään kaupunkiin.


Saatiin peräti kolme kuskia heittämään meidät Calapaniin, tais olla vähän ahdasta sylikkäin. Matkalla nähtiin vaikka minkälaisia menopelejä, ei tainnut yhtäkään normaalia autoa tulla vastaan. Saati sitten muita turisteja!


Autotie kulki vuorilla viidakon ja rannan välimaastossa ja nähtiin aika henkeä salpaavia maisemia. Välillä vilahti palmujen takaa ihanaa turkoosia merta ja välillä taas näkyi korkeita vuorenhuippuja. Koko ajan oli Canonit valmiudessa kun ei tienny mitä seuraavan mutkan takana odottaa! Kuskit oli kivoja ja pysäytti meidät ihastelemaan hienoja vesiputouksia. Näin kyllä ton matkan aikana kauneimpia maisemia mitä oon eläessäni nähny!


Calapanissa päällimmäisenä mielessä oli ruoka, joten kuskit ajoi meidät mäkkärin pihaan ja käytiin haukkaamassa vähän lisää energiaa. Mäkkärin ihanat työntekijät neuvoi meidät paikkaan, josta napattiin pakettiautokyyti Roxasin kaupunkiin. Siinä vaiheessa kun meitä ahdettiin samaan autoon 25 ihmistä, alkoi vähän tuntumaan että mitenköhän tästä matkasta selvitään.. Vaikka aasialaiset meneekin pieneen tilaan oltiin silti ihan kun sillit purkissa. Ja vieläpä neljä tuntia!


Roxasissa oli tarkoitus mennä laivaan mutta tajuttiin että käteinen raha oli aika finaalissa. Hypättiin Anniinan kanssa rämisevän kolmipyörän kyytiin ja päristeltiin kaupungin ainoalle automaatille. Paikallisilla riitti taas ihmeteltävää kun kaks blondia istui metalliromussa keskellä pikkukylää..


Laiva oli ihan jees, saatiin omat loossit joissa istuskeltiin eväitä mussuttaen. Meidän ympärillä heilui suloinen lapsilauma ihmettelemässä suurilla tummilla silmillään meidän vaaleaa ulkomuotoa. Tosin enemmän me taidettiin ihmetellä että miks niillä oli korkkarit jalassa.. :D Jossain vaiheessa menin kannelle tuijottelemaan tähtiä ja yhtäkkiä löysin itteni juomasta olutta aussin, chileläisen, saksalaisen ja kahden paikallisen kanssa. Ihan parasta kun tutustuu tosta noin vaan uusiin ihmisiin ja toisiin reppureissaajiin!


Laivamatka kesti neljä tuntia ja oli taas melkein yö kun päästiin satamaan. Viimeinen vene Boracaylle oli mennyt juuri ennen kun saavuttiin ja väsyneenä kyseinen uutinen ei ollut kovin mukava.. Meillä oli vaihtoehtona odottaa seuraavaa venettä kuusi tuntia tai mennä jonnekin yöksi nukkumaan. Ensin oli kuitenkin pakko saada ruokaa ja ainoa paikka joka oli auki ei tarjonnut kovin kummoista herkkua.. Aterian jälkeen joku hämärä tyyppi sanoi vievänsä meidät johonkin hostelliin nukkumaan ja seurattiin sitä koska oltiin vaan niin väsyneitä. Onneksi tyyppi oli ihan luotettava ja päästiin yöksi lentokenttähostelliin tosi halvalla.


Yöunien jälkeen oli taas virtaa ja otettiin uusi yritys kohti satamaa ja Boracayn venettä. Nyt oltiin jo lähellä!


Venematkan jälkeen päästiin vihdoin astumaan Boracayn maille ja enää piti selvittää matka White beachille hotelliin. Paikallisen miehen avustuksella saatiin "lego-autokyyti" rannalle ja löydettiin mukava hotelli ihan rannan tuntumasta.


Huh mikä matka mutta kyllä kannatti, tuli nähtyä ja koettua taas vaikka mitä! Nyt kyllä aion nauttia täysillä tästä paratiisista nää muutamat päivät :)

M

2 kommenttia:

  1. Vitsi näitä sun juttuja on kyllä kiva lukea! Ainoo miinuspuoli on se, että itellekin tulee kauhee hinku lähteä johonkin reissuun:D Ja vau, mitä kuvia!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiva kuulla! Haha ihan totta :D kiitos :)

      Poista