12.1.2013

Shadows in paradise

Viime päivät on ollu ihan tuskaa kun meidän villalla ei toiminu netti kolmeen päivään. Oisin niin kovasti halunnu tulla postaileen kun taas on tapahtunu paljon kaikkee jännää! Iltasin ei oo ollu mitään tekemistä kun ei oo voinu olla koneella ja kertoo kuulumisia Suomeen. Facebookkaamaan on täytyny kävellä mäkkäriin asti ja puhelimen netistä nyt ei kauheesti saa irti..

Josta päästäänkin sitten siihen että aika pienestä mä valitan. Täällä Balilla näkee paljon ihmisiä joilla asiat ei todellakaan ole yhtä hyvin kun meillä länsimaalaisilla. Tavallisena turistina näihin epäkohtiin tuskin törmää viiden tähden hotelleissa ja Kutan ostoskeskuksissa, joten täällä pidempään asuminen avaa aika paljon silmiä. Päästiin tiistaina koulun kautta vierailemaan Seeds of hope-orpokodissa, jossa asuu tällä hetkellä noin 70 lasta ja nuorta. Näille vanhempansa menettäneille tytöille ja pojille on tarjottu koti ja annettu mahdollisuus käydä koulua ja tätä kautta saada parempi tulevaisuus. Lapset oli valmistellu meitä varten tosi taitavia laulu-ja tanssiesityksiä. Vähän kyllä tuli kyyneleet silmiin kun tuolla kajahti "You raise me up" lasten laulamana... Olin fiksuna (taas kerran) unohtanu kameran muistikortin kiinni koneeseen, mutta sain onneks Topilta muutaman kuvan :)


Kaikesta huolimatta Seeds of hopen asukkaat oli ihan mielettömän iloisia ja hymyileviä, tuli juttelemaan ja kertoi kaikenlaista orpokodin arjesta, koulunkäynnistä ja harrastuksista. Tuli jotenkin hyvä mieli siitä että nyt näillä lapsilla on asiat paljon paremmin ja lupaava tulevaisuus edessä.


Mun sydän särkyy näistä seuraavista kuvista.. Aika lähellä meidän kotikatua on likainen aidattu alue, jossa asuu kolme pikkuista koiranpentua. Pennut on äärimmäisen laihoja, huonokuntoisia ja ihan reppanoita muutenkin. En tiedä huolehtiiko niistä kukaan, oon kerran nähny siellä jonkun kipon mutta noista törröttävistä luista päätellen ei oo kauheesti ruokaa herunu. Juotin niille kädestä pullovettä niin ne joi sen verran ahneesti että tuskinpa niillä on vettäkään saatavilla. Näin eläinrakkaana ihmisenä on ihan kamalaa nähdä tällasta :(


Oon nähny täällä paljon muitakin epäkohtia, ihmiset esimerkiks kalastaa likaisesta jätevedestä saadakseen ruokaa. Tai sitten pikkutyttö kerjää muutaman kuukauden ikäinen vauva sylissään liikkuvien autojen seassa ja ne rahat ei todellakaan mene niille lapsille itselleen. Nyt muistaa taas arvostaa sitä että itsellä on asiat paremmin kun hyvin ja että Suomessa pidetään huolta jokaisesta. Mun valitukset tuntuu niin mitättömiltä että voisin koittaa vähentää pienistä asioista kitisemistä, olkoon se nyt sitten vaikka mun uudenvuodenlupaus :)

M

11 kommenttia:

  1. Oih, mikä postaus. Meni ihan kylmiä väreitä tätä lukiessa. Ihanaa, että kirjotat myös näistä "epäkohdista", etkä vaan siitä ns. Viiden tähden elämästä.:) ja tosi upeeta, että ootte päässyt käymään siellä orpokodissa!:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä haluun ehdottomasti kertoa totuuden enkä vaan hehkuttaa pelkästään niitä hyviä juttuja :) Oli kyllä hieno ja avartava kokemus, tuskin tulee enää toista samanlaista mahdollisuutta vastaan! :)

      Poista
  2. Ota ronskisti koirat projektiksi ja käy iltakävelyllä heittelemässä ruokaa pihalle päivittäin. Puutetta kokevia on siellä varmaan pilvin pimein sekä iihmisiä ja eläimiä eikä kaikkia tarvitsekaan auttaa, tekee edes jotain :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä mietinkin että voisin :) Ihan totta että kaikkia ei voi auttaa mutta pieniltäkin tuntuvilla jutuilla voi saada paljon hyvää aikaan! :)

      Poista
  3. Apua mulla valui oikeesti kyynel kun näin noi koiranpennut! Ihan kamalaa, musta tuntuu ihan älyttömän pahalta tietää et tuolla ne nyt vaan on eikä kukaan huolehdi niistä :( Tosin erilaista varmaan nähdä kaikkea tollaista, mitä Suomessa asuessa ei oikeen tuu ees ajateltua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, mä oon samanlainen että herkistyn heti jos nään jotain huonosti kohdeltuja eläimiä :/ Mä vien niille huomenna vettä ja ruokaa :) Niinpä, täällä se just jotenkin konkretisoituu kun näkee asioita omin silmin!

      Poista
  4. Voi että! Varmaan kyllä aikamoinen kokemus käydä tuolla orpokodissa, itsekkin oisin ihan satavarmasti ollu kyyneleet silmissä sielä.. Ja nuo pikkuset! Koira raukat :( Ihan sydäntä särkee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä hieno kokemus, nyt ymmärtää taas paljon paremmin miten onnekas ite on ja osaa arvostaa asioita eri tavalla.. Jep, käy kyllä sääliksi noita pikkuraukkoja :(

      Poista
  5. Ihanan hymyileviä lapsia :) kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa nähdä, että muitakin kiinnostaa elämän epäkohdat ja niistä uskalletaan kirjoittaa. Henkilökohtaisesti valitan aina ihan liikaa ja liian pienistä asioista sekä naama on helposti norsun korvalla. Tiedän, että se on väärin, sillä ystäväni on sotimassa Syyriassa ja kummilapseni elää kehitysmaassa, jossa suurimmalla osalla ei ole mahdollisuutta koulutukseen. Ei sitä Suomessa tajua, että kuinka hyvin asiat oikeasti on. On turvallista elää ja liikkua, koulutus on ilmaista jne. monia muita asioita, joista muualla oltaisiin ikionnellisia. Taidan taas luvata myös, että vähennän valittamista vuonna 2013.

    Tosi kiva blogi sulla ja taisit saada juuri uuden lukijan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos tosi kivasta kommentista! Just noinhan se menee että niitä asioita ei osata arvostaa mitkä on valmiina saatu ja pidetty ihan itsestäänselvyyksinä. Pikkujutuista valittaminen tuntuu kyllä niin turhalta, nyt meitä on sitten ainakin kaks valittajaa vähemmän ;)

      Poista